Taitoluistelun historia


Taitoluistelu, tunnetaan myös nimellä kaunoluistelu, on laji, jota Suomessa harrastetaan paljon. Se on melko helppo aloittaa, Suomessa on paljon mahdollisuuksia ja siinä kehittymisen tuntee itse nopeastikin. Se on myös hyvin suosittu laji muualla maailmassa.

Taitoluistelua harrastetaan jäällä ja siinä on monia erilaisia alalajeja, sillä sitä voi harrastaa ja siinä voi kilpailla esimerkiksi yksin tai pareissa. Taitoluistelu onkin monella alalajillaan olympialaji. Ensimmäisen kerran taitoluistelua nähtiin olympialaisissa jo vuonna 1908. Yllättävää tai ei, mutta taitoluistelu oli historian ensimmäinen talvilaji olympialaisissa.

Taitoluistelu on kuitenkin todella vanha laji. Historiassa on nähty todisteita taitoluistelusta ja luistelijoista jopa 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Taitoluistelu kuitenkin mainitaan jossain kirjallisessa muodossa vasta 1100-luvulla, kun siitä kirjoitti munkki William Fitzstephen.

Alkujaan luistimet tehtiin luusta, mutta myöhemmin niistä alkoi muotoutua sellaiset luistimet, kuin millaisina me ne nykyään tunnemme. Arvellaan, että nykyinen muotoilu on noin 1200- tai 1300-luvulta. Kuvamuodossa ensimmäisen kerran luistimia löydettiin 1400-luvulta ja tällöin jo voitiin huomata, että käytännössä luistimet ovat samanlaiset, kuin mitä nykyäänkin.

Ensimmäiset luistelukerhot ja kilpailut

Luistelusta tuli ainakin Euroopassa harrastus, jota useat kansalaiset harrastivat ja se kuului osaksi talvilajeja. Lisäksi luistimet laitettiin jalkaan, kun piti ylittää vesialueita, jotka olivat jäässä. Ne eivät siis olleet pelkästään hupia, vaan auttoivat eurooppalaisia pärjäämään paremmin talviaikaan.

Vuonna 1742 perustettiin maailman ensimmäinen luistelukerho Edinburghissa. Myöhemmin, vuonna 1772, Lontoossa julkaistiin luistelua opettava kirja. Tällöin luistelu oli miesten harrastus ja hyvin harvoin naisia nähtiin luistelemassa. Tästä syystä myös kirja oli suunnattu miehille.

1800-luvun puolivälissä avattiin legendaarinen luistelukenttä New Yorkin Central Parkissa, eli keskuspuistossa. Luistelukentästä tuli melko yllättävä osa historiaa, sillä tähän aikaan oli tyypillistä, etteivät sinkut miehet ja sinkut naiset voineet olla tekemässä samoja harrastuksia. Luistelukenttä oli kuitenkin avoin kaikille.

Maailmanlaajuisesti luistelu kehittyi vahvasti suosituksi lajiksi ja näin ollen 1800-luvun lopulla järjestettiin ensimmäiset Euroopan mestaruuskilpailut. Ne järjestettiin Saksassa, tarkemmin Hampurin kaupungissa. Maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin muutama vuosi myöhemmin Pietarissa.

1900-luvulle mentiinkin siinä käsityksessä, että luistelu oli tullut jäädäkseen ja tämä oli varmasti yksi isoista syistä sille, miksi siitä tehtiin myös Olympialaji. Se yhdisti kansoja, naisia ja miehiä, sekä ihmisiä eri varallisuusluokista. Se oli jokaiselle ihmiselle sopiva laji. Olympialaisissakin lajissa kilpailivat niin naiset kuin miehet.

Onkin täysin ymmärrettävää, että 1900-luvulla nähtiin paljon kehitystä taitoluistelun osalta, erityisesti ammatillisessa mielessä. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikana kilpailuja ei pystytty järjestämään, mutta heti sodan päätyttyä kilpailut palautettiin.

Sama kävi myös toisen maailmansodan aikana. Toisen maailmansodan jälkeen kuitenkin ryhdyttiin rakentamaan kokonaan uusia luistelukenttiä, mikä mahdollisti taas lajin eteenpäin kehittymisen. Kentät olivat nyt laadukkaampia ja kaikin puolin parempia kuin ennen.

Nykyisin näemme paljon erilaisia alalajeja ja jopa 2000-luvun puolellakin on nähty kehitystä vielä. On hienoa nähdä, kuinka tällainen laji pystyy edelleen kehittymään ja pysymään ajassa mukana. Luistimiakin pyritään kehittämään, mutta perusidea ja luistimet itsessään pysyvät melko samana.

Se, missä muutosta nähdään, on pääosin tekniikka itse luistelussa. Taitoluistelussa nähdään lähes jokaisessa isossa kilpailussa jotain sellaista, mitä aikaisemmin ei olla nähty. Tätä tapahtuu paljon muissakin talvilajeissa. Ihmiset kehittyvät ja oppivat paremmin, lisäksi ammattilaiset aloittavat harrastuksen jo nuorena.

Taitoluistelu on kuitenkin edelleen samankaltainen, kuin mitä se oli ennen – sopii jokaiselle, niin aikuisille, kuin lapsillekin, eikä siinä ole väliä, onko mies vai nainen. Kaikki pystyvät harrastamaan ja kilpailemaan siinä. Kyseessä on hieno laji, joka on historiallisestikin merkittävä.

Comments & Responses

Comments are closed.